Euroopan energiamurros kohtaa kriittisen käännekohdan. E.ON:n toimitusjohtaja Leonhard Birnbaum esittää edullisen reseptin hiilineutraaliuteen säilyttäen taloudellisen vakauden.
Eurooppa on historiallisesti ollut innovaatiokeskus, joka on edistänyt monia teollisia ja tieteellisiä läpimurtoja. Tämä henki on palautettava, kuten E.ON:n toimitusjohtaja Leonhard Birnbaum korostaa.
Euroopan energiamurros on saavuttanut kriittisen pisteen. Vuoden 2022 energiakriisi on jättänyt pysyvän jäljen, ja korkeat energiakustannukset rasittavat sekä teollisuutta että kotitalouksia.
Päästöttömyyden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä tarvittavat investoinnit ovat valtavat. Seuraavan vuosikymmenen aikana energijärjestelmään on sijoitettava 6,6 biljoonaa euroa tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tässä tilanteessa yhteiskunta on yhä huolissaan energiamurroksen kohtuuhintaisuudesta sekä muista taloudellisista paineista, kuten turvallisuudesta, puolustuksesta ja tulleista.
Kuitenkin on olemassa kohtuuhintainen ratkaisu päästöttömyyteen. Energiasuunnitelma esittää käytännöllisen ja kustannustehokkaan polun, joka säilyttää taloudellisen vakauden ja kansalaisten tuen.
Jotta saataisiin suurin mahdollinen päästövähennys jokaista käytettyä euroa kohden, on keskeistä priorisoida toimia päästöjen vähentämisen kustannusten perusteella. Tämä edellyttää sähköistettyjen ratkaisujen nopeampaa käyttöönottoa sekä kalliimpien toimenpiteiden strategista uudelleensuunnittelua.
Subventioita tulisi vähentää ja keskittyä tukeen siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä parantaa päästövähennystoimien tehokkuutta.
Sijoituskäyrän tasoittaminen
Vaikka sähköjärjestelmän kokonaiskustannukset nousevat, sähköistymisen aiheuttama kaksinkertaistuva sähkönkulutus voi varmistaa, että kustannukset jaetaan laajemmin. Tämän seurauksena sähköjärjestelmän yksikkökustannukset laskevat 20 % vuoteen 2050 mennessä.
Jos huomioidaan myös sähköistettyjen laitteiden säästöt, huomataan, että energiamurros ei johda kustannusten nousuun, vaan laskuun pitkällä aikavälillä.
Vuoteen 2050 mennessä voidaan säästää yli 1,5 biljoonaa euroa järjestelmäkustannuksissa, mikä vastaa noin 300 euron vuosittaista säästöä EU:n kotitalouksia kohden. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin toimia.
Toimenpiteisiin kuuluu siirtymän uudelleenpriorisointi, energijärjestelmän skaalaaminen kysynnän mukaan, digitaalisten infrastruktuurien suunnittelu sekä kotimaisen innovoinnin edistäminen.
Sähköistämisen todellisten kustannushyötyjen näyttämiseksi verojen ja maksujen alentaminen on tarpeen. Tämä hyödyttää kaikkia kuluttajia, vähentää suorien tukien tarvetta ja lievittää hiilidioksidipäästöihin kohdistuvaa painetta.
Nykyinen siirtymävaihe edellyttää ennennäkemätöntä vauhtia sähkön, lämmön, liikenteen ja teollisuuden päästöjen vähentämisessä samanaikaisesti.
Sähköistyminen on kustannustehokkain ratkaisu 80 % energiamurroksesta. Lämmön ja liikenteen sähköistäminen kasvattaa EU:n sähkönkulutusta 30 % vuoteen 2035 mennessä.
Vaikka sähköautot ja lämpöpumput ovat lähellä taloudellista kannattavuutta, kannustimet ovat edelleen tarpeen niiden laajamittaisempaan käyttöönottoon.
Samoin muutoksessa olevat teollisuudenalat tarvitsevat kohdennettua tukea siirtymävaiheen ylläpitämiseksi.
Vaikka murros nojaa vahvasti sähköön, sen verotaakka on lähes kolminkertainen maakaasuun verrattuna. Tämän epätasapainon korjaaminen on välttämätöntä.
Vankka infrastruktuuri, vankka talous
Nykyaikaisten ja kestävien sähköverkkojen moninkertaiset hyödyt ovat tiedossa. Kilpailukykyiset tuotot houkuttelevat yksityistä pääomaa rahoittamaan Euroopan verkkoinfrastruktuurin laajentamista.
Tämä on ratkaisevan tärkeää aurinko- ja tuulivoiman hyödyntämiseksi sekä uuden kysynnän integroimiseksi. Digitaalisesti kehittynyt verkko mahdollistaa joustavan kulutuksen, mikä on keskeistä uusiutuvan energian tehokkaalle hyödyntämiselle.
Tämä yksin voi korvata jopa 240 GW varakapasiteettia ja säästää 40 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2050 mennessä.
Synkronoitu kehitys optimaalisten sijaintien ja yhteissijoitusten kautta varmistaa, että uusiutuvan energian kasvu vastaa verkon laajennusta ja tukien tarvetta minimoidaan.
Vetytalouden hidasta kehitystä ja korkeita kustannuksia voidaan lieventää järjestelmän oikean kokoisuuden varmistamisella kysynnän mukaisesti.
Päästövähennyksen optimoinnilla voidaan säästää lähes 200 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä viivästyttämällä suurten infrastruktuurihankkeiden toteuttamista.
Viimeisten päästöjen poistamisen kohtuuhintaisuus ei voi riippua pelkästään nykytekniikasta. Euroopan on palattava innovaatioiden kärkeen, kuten se on aiemmin tehnyt.
Tehokkaammat uusiutuvat energialähteet, edullinen puhtaan lämmön tuotanto sekä halvempi vety- ja hiilidioksidin poisto muuttavat pelin säännöt.
Tämän saavuttamiseksi tarvitaan varhaisia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen sekä strategioita, jotka houkuttelevat enemmän ris
